Varpu Rusila kertoi perheensä kokemuksista Tapionniemessä.
Lapin kylätoimintapäivät päästiin viettämään pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen 27.–28.11. Sallatunturissa. Kylätoimintapäivät keräsivät yhteen innokkaita kyläkehittäjiä ympäri Lapin sekä tietysti maallemuuton, monipaikkaisuuden ja citymaalaisuuden asiantuntijoita. Inspiroivien puheenvuorojen esitykset löytyvät täältä (aukeaa samassa välilehdessä).
Kylätoimintapäivillä sunnuntain ohjelmasta päävastuussa olivat Leaderit. Lyhyen Leader-toiminnan sekä Lapin keinon esittelyn (linkki avautuu samassa välilehdessä) jälkeen osallistujat, joita oli satapäinen joukko, pääsivät aikamatkalle Leader-oppaidensa kera. Työpajassa nimittäin matkattiin ajassa kylien eiliseen, tähän päivään ja huomiseen. Kutakin aikakautta oli ripoteltu kaksi pöytäryhmää ympäri Sallatunturien tupien Kiela-ravintolaa ja Papana-pubia. Alta voit lukea lyhyen yhteenvedon kustakin aikakaudesta!
Eilisen väkeä.
Eilinen – hankkeet ovat nostattaneet yhteishenkeä
Eiliseen tien veivät Outokairan hankekehittäjä Johanna Mikkola sekä Peräpohjolan uusi kiertotalouskoordinaattori Elina Ahola. Eilisessä todettiin, että kylätaloja on remontoitu, laitettu maalämpöä, rakennettu frisbeegolfrata, kunnostettu uimarantaa ja jopa vedetty valokuituakin. Tarkkuus hankebyrokratiassa on joskus pelottanut, mutta toisaalta ilman Leader-tukea olisivat esimerkiksi kylätalot jääneet remontoimatta. Hankkeet ovat kuitenkin tehneet kylien yhteishengelle hyvää: sellaistakin porukkaa on tullut talkoisiin, jotka eivät aiemmin olleet osallistuneet kylän toimintaan!
Mutta myönnettävä oli, että ennen oli väkimäärä kylissä suurempi ja ikärakenne vakaampi. Paljon on jouduttu tinkimään palveluista: kyläkauppaa ei monissa paikoissa enää ole, eikä kyläkoulua, postia tai linja-autoyhteyttä. Ennen sentään aurattiin tietkin kunnolla! Nyt pitää muutamissa paikoissa olla korkea auto, jotta teitä voi turvallisesti kulkea. Jossain kylissä myös kansalaisopistotoiminta on kaikonnut. Pohdittiin, että voisikohan somesta saada uuden yhdistävän tekijän kylälle. Nykyään kun tuntuu, ettei naapureitakaan enää tunneta, kun yksityisyys on entistä korkeammassa arvossa. Tarvitaan syy kanssakäymiseen – ja syy voi olla esimerkiksi yhteinen Leader-hanke. Ryhmässä kuitenkin hoksattiin myös se, että hankeväen tulee olla ”kovakorvaisia”, sillä palaute voi välillä olla kovaa omienkin joukosta.
Toista eilisen ryhmää veti Outokairan toiminnanjohtaja Anne Anttila apunaan Lapin keinon viestintäkoordinaattori Johanna Asiala. Ryhmässä huomattiin, hieman toiseen eilisen ryhmään poiketen, että ennen ei ollutkaan niin paljon yhteisöllisyyttä kuin tänään. Kenties juuri yhteiset hankkeet ovat joissain kylissä herättäneet yhteistekemisen hengen uuteen liekkiin. Monista kylistä löytyy nykyään paljon matkailijoita, joten kylät ovat puuhanneet matkailijoita varten matkaparkkia. Kesäkahvilaakin löytyy ja majoitustarjontaa Airbnb-asuntojen muodossa. Kylätalossa sijaitsevat Airbnb-asunnot tuovat kyläyhdistykselle mukavasti virtausta kassaan, ja tulot on helppo hyödyntää kiinteistön ylläpidossa. Tässäkin ryhmässä todettiin, että Leader-hankkeilla on voitu taikoa kylätalo uuteen kukoistukseen ja saada sinne uusia kävijöitä, vaikkapa leirikoululaisia tai entisiä kyläläisiä, jotka tulevat kotipaikkakunnalleen lomailemaan. Ja onpa Tennilään saatu kokonaan uusi kylätalo! Hauskoista vanhoista tapahtumistakin keskusteltiin, muisteltiin mm. Junanperässä juoksua.
Osallistujat tämän päivän ryhmissä.
Tämä päivä – uusien kehittäjien mukana uutta virtaa kyliin
Tähän päivään osallistujat johdattelivat Peräpohjolan Leader ry:n toiminnanjohtaja Juha Kutuniva ja hankeneuvoja Kati Alanikka. Juhan ja Katin terveiset nykyisyydestä ovat seuraavanlaiset: ”Pöytämme aikakausi oli nykypäivä. Keskustelimme pöydässä vaihtuvien osallistujien kanssa kylän nykypäivästä kahdesta näkökulmasta: mitä tämän päivän kylässä on hyvää, jonka osallistujat haluavat säilyvän ja jatkuvan, sekä mitä kylässä on sellaista, jota osallistujien mielestä tulisi kehittää.
Pöydän aivan keskeisin, muihin keskusteluissa esiin nousseisiin teemoihin kietoutuva ja kokoava teema oli yhteisöllisyyden säilyttäminen ja kehittäminen. Yhteisöllisyyttä luo talkoiden ja kylätilojen mahdollistavien harrastusten lisäksi muun muassa kylän historian kerääminen ja tallentaminen digitaaliseen muotoon. Lisäksi tämä sitouttaa uusia ja nuoria kyläläisiä mukaan kylän toimintaan ja kehittämiseen. Kylähistorian kerääminen ja digitalisointi voisi olla osa kylien näkyvyyttä ja kyläbrändäystä edistävää hanketta.
Yhteisöllisyyden kehittäminen ei tapahdu itsestään vaan vaatii kylältä innostavan vetäjän. Keskustelimme toimijoiden jaksamisesta, jota voisi osaltaan helpottaa esimerkiksi kylälle työllistetty kylätyöntekijä. Toimijoiden jaksamista voitaisiin tukea myös hankkeilla.”
Myös Koillismaan Leaderin toiminnanjohtaja Pirjo Jaakkosella ja hankevastaava Marja Tuomivaaralla oli hallussaan nykyisyyden haasteet ja onnistumiset. Haasteiksi koettiin kyläläisten vanheneminen sekä se, että yhdet ja samat henkilöt puuhaavat asioita eteenpäin – piirit ovat siis pienet. Tarvittaisiin uutta, nuorempaa voimaa. Lisäksi kylän asioiden viestiminen mökkiläisille ja muille vapaa-ajan asukkaille on haaste.
Monet asiat ovat kuitenkin hyvin myös tässä päivässä. Useita kylätaloja on remontoitu vastikään, entiset kyläläiset on saatu innostettua uudelleen mukaan kylätoimintaa, uusia ideoita syntyy uusien toimijoiden mukaantulon myötä ja kylätalo on toiminut kyläläisiä yhdistävänä tekijänä.
Onnistumisiksi lasketaan tietysti aina uusien asukkaiden muutto kyliin – uudet asukit ja erityisesti lapsiperheet tuovat aina vireyttä kylään. Osallistujat toivottivat myös naapurikyläläiset tervetulleiksi, jos omaa kylätoimintaa ei vielä löydy. Yhteinen kylätalo alueella voi yhdistää useamman kylän väkeä! Kylätaloa hyödyntävät jo nyt useat eri yhdistykset, ei vain kyläyhdistykset.
Uutta kehittäessä kannattaisi osallistujien mukaan siirtää katseet ja ajatukset reitistöihin. Myös uudet toimintatavat kuten virtuaalinen viestintä ovat tervetulleita kylätoimintaa. Huomioitiin myös, että kylätoiminta saa laajemmat siivet alleen, kun kylät tekevät yhteistyötä muiden alueellisten toimijoiden kanssa.
Tulevaisuuden aikamatkailijoita.
Huominen – ennen ei ollutkaan kaikki paremmin
Leader Pohjoisin Lappi ry:n toiminnanjohtaja Henna Kontsas ja hankeassistentti Maria Alatalo johdattelivat työpajansa huomiseen. Sitran tulevaisuuden megatrendeistä tärkeimmiksi tulevaisuudessa tunnistettiin digitalisaatio, väestörakenteen muutos ja ilmastonmuutos. Digitalisaatiosta todettiin, että terveysteknologia yleistyy, kylissä voidaan parantaa digitaitoja sukupolvien välisellä yhteistyöllä, jolloin myös jatkuva osaamisen kehittäminen korostuu. Kyliin tarvitaan kokoontumistiloja ja välineitä digitaitojen opetteluun. Ja tietysti tietoliikenneyhteyksien tulee olla kunnossa, ne ovat edellytys teknologian hyödyntämiselle kylissä.
Väestörakenne muuttuu, jolloin on tärkeä pitää yllä kylien elinvoimaa. Syntyvyys laskee, mutta uusia asukkaita voidaan silti houkutella kyliin ja ottaa heidät avoimin mielin vastaan. Väestö vanhenee, kun eliniät pitenevät. Monipaikkaisuudessa on paljon hyödyntämisen paikkoja. Tulevaisuuden ikäihmiset voivat olla hyvin toimeentulevia eläkeläisiä, jotka ovat tottuneet maksamaan palveluista – tämäkin pistettiin merkille. Asumattomat talot voitaisiin saada liikkeelle ”Talotinderillä”. Yleinen asenne on osallistujien mielestä tietysti tärkeää kylien elinvoimaisuuden ylläpidossa – pelko pois ja tekemään! Vastarintaa ja negatiivisuutta on aina, mutta se ei saa lannistaa kylien kehittäjiä. Ilmastonmuutoksen myötä kiertotalouden merkitys kasvaa, vaikka maalla onkin eletty sen mukaisesti aina. Uusia ratkaisuja tarvitaan silti, esim. miten saada metsän uudet tuotteet laajempaan käyttöön.
Vinkiksi tulevaisuuden kehittäjille annettiin, että täytyy vaan tarttua toimeen ja alettava opettelemaan aktiivista toimintaa! Kokouskäytännöt kannattaa laittaa kuntoon, jotta kokouksista ei tule kyläläisten porinapiirejä. Ei saa lannistua, sillä aina ei voi onnistua. Muistakaa myös rakastaa ja kunnioittaa omaa kylää sekä arvostaa sen vapaaehtoisia – se lienee kaiken avain.
Leader Tunturi-Lapin toiminnanjohtaja Ella-Noora Polven ja projektipäällikkö Annika Lompolon kipparoimassa pöydässä osallistujilta kyseltiin, miltä vuosi 2030 näyttää lappilaisissa kylissä? Yleisenä huomiona todettakoon, että työpajailijat olivat sitä mieltä, että ”ennen kaikki oli paremmin” -sanonta ei pidä paikkaansa, sillä oikeasti asiat ovat koko ajan paremmin myös kylissä. Arveltiin, että vuonna 2030 ei ole välttämättä kuntia tai ne ovat nykyisten seutukuntien kokoisia. Sukupolvet opettavat toisiaan ja työt ovat hybridimuotoisia. Kahdeksan vuodenaikaa ovat edelleen erotettavissa toisistaan. Valokuitu tai muu nopea yhteys on tulevaisuudessa kylien elinehto.
Isoksi teemaksi nousi ympäristöystävällisyys: kylät ovat tuolloin omavaraisia, jokaisessa kylässä on komposti, kalastus ja metsästys ovat nousussa, vesistöt puhtaita, lähiruokaa tuotetaan ja pienimuotoinen matkailu kunnioittaa ympäröivää luontoa. Kylämaisemassa on paljon pientaloja, rautatie, grillikota, turvallinen kävelytie tai kevyen liikenteen väylä sekä matkailuvaunualue, josta kylät saavat varoja omaan käyttöönsä. Kylätaloilla on etätyöntekijöitä, ravitsemuspalveluita, ekologista sähköä ja taloja ylläpidetään, jotta ne pysyvät hyvännäköisinä. Kylien palvelut ottavat mallia menneestä, mutta tekevät asiat paremmin: kirjastoautot kiertävät jälleen kyliä mukanaan muita palveluita, kuten sairaanhoitajia. Sähköauto kuljettaa ostokset kaupasta koteihin, kylissä on perhekoteja ja tuettua asumista, saman katon alta löytyy päiväkoti, koulu ja vanhainkoti ja kylätalkkaritoimintakin on elpynyt joka kylässä. Pahimmassa skenaariossa kyläyhdistys on ajautunut vararikkoon, kylä autioituu, kyläkulttuuri on muuttunut täysin vieraaksi ja omakotitalot on korvattu kerrostaloilla.
Yhteenvedon toimitti viestintäkoordinaattori Johanna Asiala, jonka käsialaa myös kuvat ovat.
Vastaa myös Lapin kylätoimintapäivien palautekyselyyn – kyselyn tuloksia kerää Lappilaiset Kylät ry.