Osallistaminen tarkoittaa osallistumisen mahdollisuuksien antamista. Työurani ei ole niin pitkä, että muistaisin milloin osallistamisesta on tullut työpajojen synonyymi. Jos sana ‘hanke’ on sahanpurun makuinen, maistuu ‘työpaja’ kengänpohjalta.
Työpajat voivat olla riemastuttavia tilaisuuksia, mutta oman kokemukseni mukaan niissä usein vain jakaudutaan ryhmiin keskustelemaan ilman selvää käsitystä siitä, mihin ollaan osallistumassa. Tällaisiin työpajoihin osallistuu vain velvollisuudentunnosta eikä innosta puhkuen. Seuraavalla kerralla kynnys osallistua on entistä korkeampi, vaikka työpajoja järjestetään tärkeistä aiheista.
Miten osallisuutta voisi sitten parantaa?
Yksi parhaita esimerkkejä kohtaamistani osallistamisen onnistumisista oli rahoittamassamme Ylläsjärven kylän ja ympäristön kehittämissuunnitelma -hankkeessa. Siinä asukkaita ei kutsuttu osallistumaan työpajoihin, vaan esimerkiksi uimarannan kunnostamiseen. Kyläläiset saa keskustelemaan ja suunnittelemaan yhteisiä asioita itselle tärkeän asian parissa talkoillessa, jolloin osallistaminen tapahtuu melkein huomaamatta. Tämä mielestäni osoittaa sen, miten halukkuutta osallistumiseen kyllä on, mutta työpajoja se ei tee houkuttelevaksi.
Nuorten osallistaminen on minusta kiinnostavinta, ja siinä riittää opeteltavaa. Vaikka olen itsekin lain silmissä vielä nuori, ei minulla ole sellaista keinoa, jolla nuoret ryntäisivät osallistumaan esimerkiksi hankkeisiin. Oikein hyödyntämällä somesta voisi saada työkalun matalan kynnyksen osallistamiseen. Jujuna taitaa kuitenkin olla nuoria kiinnostava aihe, ei menetelmä, jolla siihen pääsee osallistumaan.
Koska parempaakaan sanaa ei ole, täytyy joskus järjestää myös ihan rehellisiä työpajoja. Siinä onkin loistava tilaisuus yrittää korjata niiden mainetta mielenkiintoisella sisällöllä. Vaikka työpaja olisi meille järjestäjille yksi muiden joukossa, se voi olla osallistujalle ainutkertainen tilaisuus tulla kuulluksi. Tehdään työpajoista siis osallistumisen vaivan arvoisia!
Hyvin suunniteltu työpaja on puoliksi järjestetty. Iso virhe on järjestää työpaja avoimena keskusteluna ja vain toivoa, että siellä syntyy hyödynnettäviä tuloksia. Tämä on väistämättä ajanhaaskausta kaikille läsnäoleville. Vaikka suunnittelu vie aikaa, on se lopputuloksen kannalta vain järkevää. Kokemus on osallistujillekin mieluisampi, kun työpajan tarkoitus on tiedossa.
Työpajan aikana keskustelun ohjaaminen on fasilitaattorin tärkein tehtävä. Hyvään työpajaan ei silti riitä sekään, että osallistujat keskustelevat aktiivisesti. Tulosten saamiseksi keskustelun pitäisi pysyä aiheessa, mutta liialla ohjaamisella on riskinä saada vain järjestäjän ennalta päättämiä tuloksia.
Meille Leadereille ajankohtaista tällä hetkellä on osallistava strategiatyö. Miten jännittävää onkaan, kun tuloksista ei ole vielä tietoakaan! Siinä on tämän työn suola, jolla työpajaankin saa makua.
Ella-Noora Polvi on toiminnanjohtaja, jonka ikuisena unelmana on ihan jokaisen tunturilappilaisen osallistaminen Leader-työhön.