Kohti kotimaista humalantuotantoa
Tervolan Louella sijaitsevalle pellolle on syksyn aikana noussut liuta vanhoja sähköpylväitä siisteihin riveihin. Ohikulkijoissa ihmetystä herättänyt rakennelma on olennainen osa Luonnonvarakeskuksen koeviljelmää, jonka pääosassa on suomalainen humala.Pylväiden välissä hyörii joukko henkilöitä, jotka paljastuvat Ammattiopisto Lappian puutarhapuolen opiskelijoiksi ja heidän opettajakseen. Käynnissä on humalatarhan istutustyö, mikä toteutetaan tarkkaa suunnitelmaa ja istutuskarttaa noudattaen. Kesän ajan kasvihuoneessa varttuneet taimet pääsevät vihdoin kasvupaikalleen.
Opiskelijoita ohjaava puutarha-alan osaamisalavastaava Osmo Häkkinen kertoo, että istutettavia taimia on noin 650 kappaletta. Humalan istuttaminen tässä muodossa on uusi kokemus niin opiskelijoille kuin opettajallekin.
– Viljelykasvina humala on meille täysin uusi asia.
Humalatarha tolppineen on herättänyt ohikulkijoissa ihmetystä. Tolppiin kiinnitetään vielä vaijerit ja tukilangat, joita pitkin humalat pääsevät kasvamaan.
Suomalaiselle humalalle riittää kysyntää
Ammattiopisto Lappian Louen toimipisteen yhteyteen perustettu koeviljelmä on osa Luonnonvarakeskuksen (Luke) hallinnoimaa HopUp – Suomalaisen humalan tuotannon käynnistäminen -hanketta.
Luken tutkija Saara Tuohimetsä kertoo, että tavoitteena on lisätä kotimaisen humalan viljelyä.
– Tällä hetkellä tuotantoa on vähän ja se on hajanaista. Tarkoituksena on saada humalanviljely yleistymään sille tasolle, että panimot pystyisivät käyttämään enemmän Suomessa viljeltyä humalaa.
– Kotimaisen humalan kysyntä on suurta, Tuohimetsä lisää.
Keskeisessä roolissa on kotimaisten humalakantojen käyttäminen viljelyssä.
– Ulkomaiset humalalajikkeet eivät ole sopeutuneet selviämään Suomen talviolosuhteista tai ne kukkivat liian myöhään syksyllä tuottaakseen kunnon satoa, Tuohimetsä avaa.
Luke on tehnyt humalatutkimusta 2000-luvun taitteesta saakka ja käytössä on myös hyvin vanhoja humalakantoja. Kuulutusten avulla saatiin 1 400 ilmoitusta ympäri Suomen vähintään 50 vuotta kasvaneista humalista, ja sen seurauksena noin 1 000 suomalaista humalakantaa on tutkittu tarkemmin.
– Näistä valittiin yli 20 kantaa, jotka kerättiin Lukelle juurakkoina lisätutkimusta varten. Myös tarinat näiden kantojen taustalla on kerättynä, Tuohimetsä kertoo. Valinnassa kiinnitettiin huomiota siihen, että ne sopivat oluen valmistukseen.
– Jokainen humalakanta edustaa omaa genotyyppiään ja ne ovat myös ehdolla kansallisen kasvigeenivaraohjelman humalakokoelmaan.
Koeviljelmien avulla seurataan muun muassa sitä, miten eri humalakannat talvehtivat, lähtevät kasvuun ja tuottavat käpyjä.
– Louella sijaitseva koeviljelmä on yksi. Lisäksi Lukella on viljelmä Piikkiössä, ja yksi sijaitsee Järviseudun ammatti-instituutin Kurejoen toimipisteessä Etelä-Pohjanmaalla, Tuohimetsä listaa. Koeviljelyssä olevia humalakantoja on yhteensä 21.
Oppilaitosten lisäksi hankkeen koeviljelmiä on perustettu myös yksityisille maatiloille. Lapissa yksityisiä koeviljelmiä on yhteensä neljä kappaletta. Toiset neljä sijaitsevat Etelä-Pohjanmaalla.
– Viljelijöille on arvottu viisi eri kantaa kokeiltavaksi, ja samoja humalakantoja on sekä etelässä että pohjoisessa. Näin pystymme vertailemaan niiden menestymistä eri olosuhteissa, Tuohimetsä kertoo.
Hankkeen aikana seurataan tarkkaan sitä, mitkä humalakannat sopivat parhaiten humalan tuotantoon.
– Tärkeitä havaintoja ovat etenkin kasvuun, satoisuuteen ja kasvinterveyteen liittyvät asiat, Tuohimetsä mainitsee. Havaintoihin perustuen on tarkoitus valita viljely- ja sato-ominaisuuksiltaan 3–5 parhaiten tuotantoon sopivaa suomalaista humalakantaa.
Viljelijöiden on mahdollista käyttää vapaasti hankkeessa kerättyä tutkimustietoa, ja hyödyntää sitä omien humalatarhojen perustamisessa.
– Yksi tärkeä tavoite on saattaa paikallisesti tuottajia ja sadonkäyttäjiä yhteen, Tuohimetsä korostaa.
Tältä näyttää istutettu humalantaimi.
Humalatarha toimii myös oppimisympäristönä
Toimipaikkapäällikkö Jarmo Saariniemi kertoo, että Ammattiopisto Lappia vastaa viljelykokeiden toteuttamisesta Louella ja paikallisten viljelijöiden neuvonnasta sekä kokeiden seurannasta. Opiskelijoiden ottaminen mukaan viljelytöihin ja havainnointeihin kehittää heidän osaamistaan, työelämävalmiuksia ja asiakaslähtöisyyttä.
– Koeviljelmä toimii siis samalla myös puutarhapuolen opiskelijoiden oppimisympäristönä.
– Tämä istuu koulutuksen sisältöön oikein hyvin ja opiskelijat saavat tästä kasvinviljelyyn liittyvää oppia, Häkkinen komppaa. Mukana on ollut 18 opiskelijaa.
Humalan koeviljelmä on yksi osa Lukelle varattua 7 hehtaarin peltoalaa, jossa suoritetaan koetoimintaa.
– Koealueella tehdään erikoiskasvien viljelykokeita, jotta voimme jatkossa tehdä paremmin yhteistyötä paikallisten yritysten kanssa. Tämän koealueen avulla oppilaitokset ja yritykset saavat oppia erikoiskasvien viljelystä ja viljelytapojen testauksesta sekä pohjoisessa arktisella alueella kasvavien kasvien erikoisominaisuuksista, Saariniemi summaa.
Samalle koealueelle on istutettu myös Luontokohtaamo – Metsä-, puutarha- ja eläinaiheiset oppimisympäristöt -hankkeeseen kuuluvia humalataimia.
– HopUp ja Luontokohtaamo-hankkeiden taimet istutetaan omiin osiinsa, Häkkinen kertoo.
– Kyseinen hanke monipuolistaa Louelle rakentumassa olevaa tutkimus-, osaamis- ja innovaatiokeskittymää, Saariniemi mainitsee.
Humalatarhan istutustyö toteutetaan tarkkaa suunnitelmaa ja istutuskarttaa noudattaen.
Voit seurata hankkeen kuulumisia myös sosiaalisessa mediassa seuraamalla aihetunnistetta #HopUpHumala.
Teksti ja kuvat:
Salla Saariniemi
HopUp – Suomalaisen humalan tuotannon käynnistäminen
Hankkeen hakija: Luonnonvarakeskus (toteuttajakumppaneina Järviseudun ammatti-instituutti ja Ammattiopisto Lappia)
Hankkeen toteutusaika: 1.4.2020 – 31.12.2022
Hankkeen rahoittaja: Lapin ELY-keskus ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus (alueiden välinen hanke)
Hankkeen kokonaisrahoitus: 109 965 €
Hankkeen kuvaus:
Kiinnostus suomalaisen humalan käyttöön pienpanimotoiminnassa on lisääntynyt. Olemassa olevat humalakävyt myydään loppuun, jos tuotetta jostain saa. Tämän hankkeen tarkoituksena on lisätä humalanviljelyä Suomessa ja selvittää parhaimmat viljelytavat humalan viljelemiseen. Luonnonvarakeskus (Luke) on kuuluttanut, kerännyt ja tutkinut lähes tuhat suomalaista humalakantaa löytääkseen geneettisesti erilaiset ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan oluen tekoon parhaimmin soveltuvat humalakannat. Lopputuloksena on valittu lähinnä kemiallisen profiilin ja historiallisen taustatiedon perusteella reilu kaksikymmentä humalakantaa. Hankkeen tavoitteena on valita näistä kemiallisesti oluen tuotantoon parhaimmiksi todetuista suomalaisista humalakannoista viljelyllisesti parhaat humalat tuotantoon sekä tuottaa viljelyteknistä tietoa humalankäpyjen tuottamisesta Suomessa. Lisäksi tarkoituksena on arvioida humalan viljelytavan vaikutusta käpyjen laatuun, arvioida eri humalakantojen satopotentiaalia sekä humalan viljelyn kannattavuutta viljelykokeissa saadun tiedon perusteella. Hanke lisää suomalaisen humalan käyttöä pienpanimoiden raaka-aineena. Hankkeella vahvistetaan tutkimuslaitoksen, puutarha- ja maatalousalan oppilaitosten, viljelijöiden ja yrittäjien välistä yhteistyötä.