Tänään on tiedossa kiva ja vähän erilainen päivä. Kunhan ensin olen istunut muutaman tunnin webinaarissa tietokoneen ääressä. Iltapäivällä pakkaan autoon honkaisen vuoden kylä -kyltin ja lähden ajamaan kohti Ylläsjärveä. Matkalla muistelen, olenko koskaan käynyt kylässä Ylläsjärvellä. Enpä ole tainnu käydä. Olen kyllä käynyt tunturissa ja majoittunut siellä olevissa hotelleissa, onpa pidetty Yllästunturilla kylätoimintapäivätkin, mutta en ole käynyt kylässä tässä kylässä. Minä, kuten varmaan moni muukin, tunnen Ylläsjärven lähinnä matkailusta ja tunturikeskuksesta. Siksikin tämä on hieno päivä. Pääsen tutustumaan vuoden lappilaiseen kylään ja sen asukkaisiin.
Lappilaiset Kylät ry valitsee vuosittain vuoden kylän. Tänä vuonna kilpailuun tuli 11 hakemusta. Valintaprosessi on aina hankala, koska kylät ovat kaikki niin hyviä. Ylläsjärven voiton ratkaisi pitkäjänteinen ja valtava työ, mitä he ovat vuosien varrella tehneet oman kylän kehittämisessä ja viihtyisyyden luomisessa niin oman kylän asukkaille kuin mökkiläisillekin. Leader-rahoitusta hyödyntämällä on tehty kylälle uimaranta, laavu, lähiliikunta- ja toimintapuisto, ympäristötaidepolku, pumptrack ja piknikpuisto. On kunnostettu järveä ja maisemaa, rakennettu lintutornia ja nyt viimeisempänä ponnistuksena on menossa valokuituhanke.
Oma kantani vuoden kyläkilpailuun on vähän kaksijakoinen. Toisaalta on hienoa nähdä näiden kylien hakemuksia ja lukea niiden toimijoiden saavutuksia, mutta toisaalta on todella vaikea laittaa niitä paremmuusjärjestykseen. Omalta osaltani vielä vaikeammaksi sen tekee, että vuosia kylien kanssa työskenneltyäni tunnen kylät ja tiedän sen panoksen ja työmäärän, mitä kylien ihmiset siellä tekee. Miksi joku toinen kylä pitää valita paremmaksi kuin toinen? Mikä on mittari, millä arvostan toisten työn tärkeämmäksi kuin toisten?
Meillä on laaja maakunta, jonka kylät ja toimintakulttuuri ovat erilaisia. Osa kylistä on kaupungin tai kuntakeskuksen läheisyydessä, toiset taas pitkien välimatkojen päässä. Toisissa asuu satoja ihmisiä, toisten asukasluku jää muutamaan kymmeneen. Miten näiden välistä toimintaa voi verrata? Toisissa kylissä järjestetään isoja tapahtumia ja toisissa riittää äitienpäiväjuhla tai jouluruokailu oman kylän väelle. Kuka voi määritellä, mikä on aktiivinen kylä?
Nyt korona-aikana ovat kylävierailut jääneet ihan minimiin. Myös kylätoimintapäivät ja juhla, missä vuoden kylä yleensä palkitaan, jouduttiin perumaan. Päätettiin luovuttaa palkinto täällä kylällä, pienellä porukalla kokoontumalla. Se oli kyllä hyvä ratkaisu ja mietin, että voisiko tästä tehdä pysyvämpää ratkaisua. Menisimme aina kylälle, tapaisimme kyläläisiä ja antaisimme heidän iloita omasta voitostaan. Tätä täytyy miettiä!
Täällä Ylläsjärven uimarannalla on paikalla iloisia ihmisiä, kyläläisiä ja kuulemma mökkiläisiäkin. Olipa joku tullut Torniosta asti ihan tätä tilaisuutta kunnioittaakseen. Kahvia juodessamme rantautuu paikalle kahden miehen soutama kyläyhdistyksen vene, jota kyläläiset saavat käyttää maksutta, olivat ilmeisesti olleet kalassa. Laiturin vieressä makaa kaksi optimistijollaa, mitkä nekin ovat kyläläisten vapaassa käytössä. Nyt on aika ottaa poseerauskuva kyläläisistä. Lapset juoksevat laavun takana olevalta leikkikentältä mukaan kuvaan, nyt on hyvä hymyillä.
Nyt on aika lähteä ajelemaan kotiin päin, tietysti parin geokätkön kautta.
Kiitos Ylläsjärvi, olette voittonne tosiaan ansainneet!
Teksti & kuvat: Pirjo Riskilä, Lapin kyläasiamies