Olen usein kuullut kerrottavan, että kun hommaa rekikoiran, niin elämä muuttuu. Meille siihen riitti porokoira! Ipana tuli taloon pari vuotta sitten ja kyllä on sen kanssa ehditty kokea jo vaikka mitä. Ulkoilemme ja retkeilemme paljon, niinpä tuo kotimainen säänkestävä rotu on meille mitä mainioin kumppani. Koiran kokokin on kompakti, mahtuu hyvin nukkumaan teltassa.

Muutettuamme vuodenvaihteessa pohjoiseen mietittiin paimennusjuttuja. Voisiko täällä harrastaa ja treenata paimennusta, ollaanhan porokoiran omalla alueella. Sitten kuin huomaamatta löysin talvella itseni ensin yhden päivän poropaimennusleiriltä ja kohta sen jälkeen kevättalvella Sodankylän Sattasvaaralta poropaimennustestistä! Mietin siellä aitauksen porttia avatessa, että kyllä ihminen on hullu! Kaikkeen sitä lähtee mukaan, vaikkei asiasta tiedä yhtikäs mitään. Eihän minulla, etelän ihmisellä, ollut mitään käsitystä siitä, miten aitauksessa toimitaan ja miten koira reagoi poroihin. Eniten pelkäsin, että se ampasee poron kinttuun kiinni.

Onneksi tukena olivat mukavat tuomarit, jotka neuvoivat koko ajan, mitä piti tehdä ja saivat minut edes vähän rentoutumaan. Lopulta kaikki meni paremmin kuin hyvin! Koira selvitti testin, osoitti loistavaa taipumusta paimennukseen ja sai vielä kunniapalkinnon! Kyllä siinä oli isäntäväki pää pyörällä koiransa taidoista.

Kemijärvelle muuttanut kirjoittaja katselee Lappia muualta tulleen silmin ja pitää kovasti näkemästään.

Talven kokemuksesta innostuneena kävimme kesän ajan harjoittelemassa lammaspaimennusta, kun porot kulkivat omia polkujaan mettässä. Porokoira toimii myös lampailla vallan mainiosti. On ollut kiva seurata, kuinka useampi koira työskentelee yhdessä. Leireillä koirat ovat kuitenkin toisilleen vieraita ja sitten, kun lähdetään viemään lammaslaumaa metsään, niin hyvin ne löytävät sen oman työskentelypaikkansa ilman rähinöitä. Yksi koira huolehtii lauman takana, toinen pyörii sivulla ja kolmas menee edessä pitäen vauhdin tasaisena. Eniten tästä kaikesta on varmasti kuitenkin oppinut emäntä. Suhde omaan koiraan on vahvistunut ja on saatu uusia koira- ja ihmiskavereita.

Kesän lammaspaimennukset ovat takana päin ja jään odottelemaan talvea. Sitten harjoitellaan poropaimennusta! Jos meille ei olisi tullut porokoiraa eikä olisi muutettu pohjoiseen, olisin jäänyt tästä kaikesta paitsi!

Teksti ja kuvat:
Tytti Tuominen

Pin It on Pinterest