Enontekiön Hietajärvelle suuntautuneelle ulkoiluretkelle osallistui 30 henkilöä. Kuva: Miliza Kimmel.
Kolariin perustettiin turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus syksyllä 2015. Uusi tilanne laittoi kunnan miettimään, miten tulijat saataisiin viihtymään kunnassa, jos he saavat myönteisen turvapaikkapäätöksen. Syntyi Maaseudun Sivistysliiton hallinnoima hanke, jossa kehitetään kotoutumista edistävä, ympäriluotsauksen keinoja hyödyntävä toimintamalli.
Kun Vastaanottava Tunturi-Lappi -hanke saatiin käyntiin viime vuoden lokakuussa, tilanne oli muuttumassa taas. Kolarin vastaanottokeskus lakkautettiin marraskuussa 2016, ja sen asukkaista osa siirtyi muille paikkakunnille, osa palasi kotimaahansa. Tunturi-Lapissa kuitenkin riittää töitä, kun sekä Kittilään että Enontekiölle saapui menneenä kesänä 20 syyrialaista kiintiöpakolaista.
Vinkkejä on vaihdeltu kumpaankin suuntaan. Loimulohta syyrialaiseen tapaan maustettuna. Kuva: Anna Hakala.
Kitti palasten välillä
Vastuu varsinaisten kotouttamiseen liittyvien palvelujen järjestämisestä on kiintiöpakolaisia vastaanottavalla kunnalla.
– Kotoutuminen vaatii kuitenkin muutakin. Me voimme auttaa aktivoimalla kuntalaisia ja järjestöjä auttamaan siinä, että tulijat kokevat itsensä tervetulleiksi, projektikoordinaattori Anna Hakala kertoo.
Hakala tekee tiivistä työtä Kittilän ja Enontekiön maahanmuuttokoordinaattoreiden, sekä muiden kotoutumistoimijoiden kanssa.
Vastaanottava Tunturi-Lappi -hankkeessa luodaan moniammatillinen verkosto Maaseudun Sivistysliiton, paikallisten yhdistysten, järjestöjen ja kuntien välille. Hanke on saanut rahoituksen Leader Tunturi-Lapilta.
– Olemme eräänlainen tilkitsijä, kitti eri palasten välissä. Välitämme ja aktivoimme vapaaehtoisia tekijöitä, Hakala valottaa.
Paikallisista löytyy auttamisen halua ja hanke luo kohtaamisille puitteet järjestämällä tilaisuuksia eri aiheiden ympärille ja koulutusta ympäristöluotsina toimimiseen. Näin ihmiset voivat olla avuksi muutenkin kuin esimerkiksi tavaroita lahjoittamalla.
Monikulttuurinen tarinailta veti tuvan täyteen Hetassa. Kuva: Anna Hakala.
Mikä saa viihtymään?
– Avain uudella paikkakunnalla viihtymiseen näyttää olevan se, että tulijat löytävät verkostot ja kokevat olevansa osa yhteisöä. Pelkät palvelut ja työpaikka eivät välttämättä riitä, Hakala toteaa.
– Haluammekin tehdä sosiaalisen ympäristön tulijoille tutuksi. Kerromme mitkä asiat ovat meille täällä tärkeitä ja opastamme paikalliseen kulttuuriin ottamalla tulijat mukaan meille arkipäiväiseen tekemiseen. Työ on hyvin monitahoista viestinnästä oppimisen tukemiseen.
Kotoutumistyössä käytetään liikunta-, kulttuuri- ja hyvinvointityössä jo enemmän käytettyä Maaseudun Sivistysliiton kehittämää ympäristöluotsausmenetelmää. Ympäristöluotsaus on ihmisten tutustuttamista, osallistamista ja kiinnittymistä uuteen ympäristöön ja yhteisöön. Hankkeessa on tarkoitus kehittää toimiva malli, jota voitaisiin käyttää muuallakin ja myös muiden, kuin pakolaisten kotouttamisessa.
Ympäristöluotsit ovat vapaaehtoisia, paikallisia ihmisiä, jotka neuvovat ja ohjaavat tulijoita elämän alkuun uudelle paikkakunnalle. Mistä löytyy mikäkin palvelu, missä ja mitä voi harrastaa, mistä ystäviä ja niin edelleen, kysymyksiä riittää oli tulijan lähtömaa ja muuton syy mikä tahansa. Kielenkin oppii nopeammin sitä käyttämällä.
Kunnissa onkin jo järjestetty monia erilaisia tilaisuuksia, joissa vanhat ja uudet kuntalaiset ovat päässeet tapaamaan toisiaan. Käsityö- ja tarinaillat ovat vetäneet tupia täyteen ja luontoretkillä vapaaehtoisille on järjestetty ympäristöluotsikoulutusta.
– Kohtaamiset ovat olleet antoisia kielellisistä haasteista huolimatta. Joka kerta on löytynyt yhteisiä mielenkiinnon kohteita, Hakala kertoo ja rohkaisee ihmisiä mukaan.
– Toimintaan voi tulla aina mukaan ja uusia ideoita toiminnasta saa esittää milloin vaan. Ympäristöluotsiksi voi myös ryhtyä edelleen, koulutuksia järjestetään räätälöidysti Tunturi-Lapin kunnissa.
Anna Hakala on Vastaanottava Tunturi-Lappi -hankkeen projektikoordinaattori. Kuva: Tuuli Kontio.
Takaisin Kittilään
Kittilän Alakylästä lähtöisin Anna Hakala on viettänyt itsekin suurimman osan aikuiselämästään maahanmuuttajana, ennen kuin hän viisi vuotta sitten palasi Suomeen.
– Olen reissannut ympäriinsä, kiertänyt Eurooppaa, asunut yhden talven Afrikassa ja niin edelleen, hän kertoo.
Intohimo kieliin sai Hakalan aikanaan pysähtymään Sveitsiin kielitieteen ja psykologian opintojen pariin. Kahdeksan Sveitsin vuotensa aikana hän myös toimi Bernin yliopistolla assistenttina ja opetti muun muassa suomen kieltä, morfologiaa ja semantiikkaa.
– Minua on aina kiinnostanut kielen ja mielen yhteys. Missä iässä mitäkin opitaan ja miksi lapset oppivat aikuisia paremmin.
Suomeen palattuaan Hakala kävi eräopaskoulun Muoniossa. Kolarin vastaanottokeskukseen haettiin suomen kielen opettajaa, haki hän paikkaa ja tuli valituksi.
– Sitä kautta sitten hain töihin tähän hankkeeseen.
Hakalan oma uudelleenkotoutumisprosessi on hyvällä mallilla ja hankkeen toimistotilakin siirtyi elokuussa Kolarista Kittilään.
– Vaikka silloin nuorena olikin kova hinku täältä pois, nyt täällä on minulle kaikki.
Teksti:
Tuuli Kontio
Lue lisää:
https://msl.fi/vastaanottavamaaseutu/
https://www.facebook.com/vastaanottavatunturilappi/
Mikä ympäristöluotsaus?
Ympäristöluotsaus on Maaseudun Sivistysliiton kehittämä menetelmä, jonka kautta paikalliset ihmiset ottavat vastuuta omasta lähiympäristöstään ja -yhteisöstään ja tekevät vapaaehtoistyötä oman lähiyhteisönsä hyvinvoinnin lisäämiseksi.
Ympäristöluotsaus on vertaistoimijuuteen ja arjen asiantuntijuuteen perustuvaa, yhteisöllisyyttä edistävää toimintaa, jonka avulla lisätään osallisuutta ja edistetään vuoropuhelua. MSL perehdyttää ympäristöluotseja luonnonympäristön, kulttuuriympäristön sekä sosiaalisen ympäristön sisältöihin.