Tet-kahvila (20.-23.10.2015)

Pohjoisimman Lapin Leaderin kesätyöntekijä Noora kertoo, miten hän ystävineen tutustui yrittäjyyteen ja mitä se heille opetti. 17-vuotias Noora asuu Sodankylässä ja käy lukiota.

Perustimme yhdeksännen luokan syksyllä työelämääntutustumisviikolla Gahwila-nimisen kahvilan muutaman luokkakaverini kanssa.  Päädyimme kahvilan perustamiseen, koska osa luokkalaisistamme (kahvilan perustajat) eivät olleet vielä löytänyt työpaikkaa tet-viikkoa varten ja eräs opon tuntien ryhmätyö inspiroi osaa meistä. Opinto-ohjaajammekin innostui ideasta ja lopulta saimmekin sponsoriksemme Pohjoisimman Lapin Leaderin ja samalta taholta saimme myös tilan kahvilaamme varten.

Ahkera suunnittelu alkoi heti sponsorin ja tilan vahvistumisen jälkeen. Perustimme perustajien kesken Whatsapp-ryhmän ja kokoonnuimme pari kertaa opon ja Pohjoisimman Lapin Leaderin Hanna-Leenan kanssa kouluaikana koulussa.  Suunnittelukokouksissa päätimme, että jokainen tuo kahvilaan tarvittavia, kotoa löytyviä, tavaroita ja koulultammekin saimme muutamia juttuja. Ajatuksenamme oli saada kahvilasta pääasiassa nuorisolle sopiva ja sisustimmekin sen mukaisesti. Kahvilaamme tuli esimerkiksi erilaisia lautapelejä, wii ja playstation, sekä pingispöytä.

Teimme töitä kahvilaa varten jo ennen itse tet-viikkoa. Leivoimme, osa yhdessä ja osa yksin kotona, sekä mainostimme kahvilaamme sosiaalisessa mediassa ja kaupoissa viemällä paperisia mainoksia niiden ilmoitustauluille. Varsinainen tet-viikko alkoikin eräänä lokakuisena maanantaina, joka kului kahvilan paikkojen järjestämiseen, myytävien herkkujen tuomiseen paikalle, arvontapalkintojen hakuun ja Sompion haastatteluun.

Tiistaina Gahwila avasi ovensa asiakkaille. Tiistai ja keskiviikko olivat kaikista asiakasrikkaimmat päivät, kun taas torstaina ja perjantaina meillä työntekijöillä oli itselläkin paljon aikaa vain hengailla. Työnteko Gahwilassa oli mukavaa, asiakaspalvelu miellyttää, koska pääsee tapaamaan erilaisia ihmisiä ja varsinkin nuorisolle suunnatussa kahvilassa oli mukava seurata asiakkainamme olevia muita nuoria. Muut luokkalaisemme kävivät myös kahvilassamme ja antoivat meille suoraan palautetta ja jutustelivat muutenkin, kuten myös moni muukin asiakas.

Opin yrittäjyydestä sen, että hommaa on paljon myös työajan ulkopuolella, ja vapaa-aikaa kuluu helposti paljonkin työhön liittyviin asioihin, kuten tässä tapauksessa leipomiseen. Leivoimme nimittäin kaikki kotonamme ennen tet-viikkoa, sekä sen aikana, ja jos meillä ei olisi ollut niin paljon yrityksen perustajia, niin toki vapaa-ajan työtäkin olisi ollut enemmän. Tulin viikon aikana ja sen jälkeen siihen tulokseen, että asiakaspalvelu on lähellä sydäntäni ja oma yrityskään ei kuulostaisi hullummalta tulevaisuutta ajatellen, jos elämäntilanne vain sallii sellaisen työn määrän.

Kesäkahvila (13.-19.6.2016)

Tet-kahvilasta inspiroituneena ja innostuneena päätimme perustaa yhdeksännen luokan jälkeisenä kesänä yhdeksi viikoksi kesäkahvilan, kylläkin hieman eri kokoonpanolla. Jo tet-viikolla tai ehkä jopa ennen sitä, tuli ilmoille ehdotus, josko laitettaisiin kesäksikin yritys pystyyn, mutta sitä ei vielä siinä vaiheessa mietitty tarkemmin. Vasta jonkun aikaa tet-viikon jälkeen osa kaveriporukastamme (mukaan lukien minä) innostui asiasta, ja aloimme työstämään ideaa.

Lähempänä kesää, aloimme kokoontua kesäkahvilasta innostuneiden kesken suunnittelemaan kahvilaa. Päätimme kokouksissa lähes kaikista kahvilaan liittyvästä, kuten  tarjoiltavista herkuista, jotka olivat lopulta: kookoskeksit, vohvelit, kuppikakut, sekä juotavat kahvi, mehu ja sodastream-limsat. Lisäksi eräällä kokoontumiskerralla koristelimme tilaamamme essut piirtelemällä niihin tusseilla meitä itsejämme kuvaavia  asioita. Nimikin päätettiin yhdessä kokouksessa ja kahvilastamme tuli Gesä Gahwila, nimeen saimme inspiraatiota tet-Gahwilastamme.

Vuokrasimme kunnalta pienen hökkelin kahvilamme ”keittiö”- ja palvelutiskiä varten. Lisäksi toimme jonkun meidän kotoa ison teltan, jossa oli kahvilan asiakkaille tarkoitettu tila penkkeineen ja pöytineen. Pystytimme kesäkahvilamme Sodankylän torille, jossa oli kyseisen viikon maanantaina ja tiistaina myös markkinat, joiden jälkeen keskiviikkona alkoi koko kylä kuhista jokavuotisen Midnight Sun Film Festival –tapahtuman alkaessa. Näiden tapahtumien johdosta asiakkaita kävi meidänkin kesäkahvilassa mukavan verran ja tuottoakin pääsi kertymään.

Tuottoa ei olisi kertynyt kuitenkaan yhtä paljon ja kesäkahvilaamme ei olisi välttämättä perustettu, jos emme olisi saaneet tukea. Saimme nimittäin Mahis-nimiseltä, nuoria yrityksiä auttavalta, järjestöltä 600 euroa rahoitus-tukea, joka mahdollisti esimerkiksi leipomistarvikkeiden ja muiden tarvittavien asioiden oston. Tuottoa saimme loputa jokainen viisi perustaja reilu 200 euroa. Tuottoa tuli siis mukavan verran, mutta työn määrään nähden jokaisen oma osuus tuntui hieman vähältä, mutta olihan meitä sen verran, että kokonaistuotto oli kyllä oikein hyvä.

Kesäkahvilassamme oli oikein mukava työskennellä, näki paljon erilaisia ihmisiä, kaverit kävivät moikkaamassa ja ei myöskään ollut tylsää silloin, kun asiakkaita ei ollut, sillä työvuorot tehtiin pareittain tai kolmistaan. Välillä vaan iltavuorossa oli inhottavaa, kun sääsket härnäsivät.

Oman yrityksen pyörittäminen kävi jälleen jonkin verran raskaaksi, mutta se ei tulevaisuuttani ajattelen ole mitenkään mahdoton asia. Asiakaspalvelu ilahduttaa hyvinkin paljon, joten se tuntuu olevan yksi juttu, jonka haluaisin olevan osa tulevaisuuden ammattiani. Ehdottomasti kannattava kokemus, mutta ainakaan kesätyöksi en enää tällaista projektia alkaisi väsäämään.

Noora Huttunen

 

Pin It on Pinterest