Kevät on se aika ko suihkuhuone täyttyy sulavista lihoista sammaa tahtia ko räysthänalunen kuivavista lihakappalheista. Kyläpaikoissa kaivethan ensinä puukot esile ja verrathan ja päivitelhän suolan määrää, kypsyysastheita, eri eläinten lihan makua.
Kevälä on aina yhtä soma pistää nokka ulos ko linnut kihertävät kartanolla. Valon määrä lissääntyy huimasti aamusta ja illasta. Lapset viihtyvät hoitopäivienki jälkhen vielä monta tuntia kartanolla läträämässä ravan kans. Pakkasöitten jälkhen on ollu ihana päässä lasten kans hangile hiihtämhän ja laukkomhan.
Yks kevhäshen kuuluva asia on tietenki myös pilkkiminen. Kalahommat on mulla syäntä lähelä, verenperintönä iskältä. Son aina ollu se meijän yhtheinen juttu. Nykysin sitä ossaa olla kiitollinen jo niistäki kerroista ko teininä piti lähteä järvele soutamhan, eikä olis yhthän huvittanu. Vieläki ruukaama iskän kans lähteä onkireissule ko yhthen satuma. Ihhailen sitä viisautta, esimerkiksi oikean pilkin valinnasta, riippuen paikasta ja toivotusta kalasta, miten missäki virrassa kannattaa kuljettaa perhoja, miten mikäki kala saahan parhaiten filheksi. (Miten niin isot kourat taipuvakki semmoshen taitheshen?) Toivottavasti saan omile lapsile siirrettyä ees ripauksen niistä taijoista!
Muutamalla tämäntalvisella pilkkireissula oma mies huokaili jäällä sihisevvää valkeaa ja rakensipa sitte iltapuhtheina tulireen. Minusta son niin mahtavaa, että jos jotaki ei ole, se tehhän itte! Monenlainen käentaito ellää kyllä Lapin kylien suojissa.
Kirjoittaja on enontekiöläislähtöinen lastenhoitaja ja elämästä nauttija, joka asuu nykyisin perheen ja koiralauman kanssa Kittilän Hanhimaassa.
Minula on useampi kevät menny vauvaa oottaessa tai sylissä kantaessa. Taaperoitten kans ei ole tohtinu kovin pitkile reissuile lähteä. Nyt lapset on kasunnu sen verran, että voipi pakata kuivalihat ja makkarat rephun, pistää pilteriuuen tulireen perhän ja lähteä methän. Saalis ei toelakhan ole se pääasia, varsinkhan lasten kans kulkiessa. Toivottavasti lapset oppivat viihtymhän luonnossa ja vielä itte halvamhanki sinne! Tänä kevänä on lasten kans tehty ikimuistosia reissuja. On oltu matkassa jääverkoila ja koukkuja kokemassa. Paistateltu paahtavan auringon alla tutussa joenmukassa ja myöski aavala erämaajärvelä jumalattomassa tuulessa ko jäätikkuja vihmoo naamhan. Toivottavasti omakki lapset on joka reisusta kiitollisia…. no, viimeisthän sitte aikusena!
Mukavaa kevättä myös sinule!
Teksti ja kuvat:
Miia Kinisjärvi