Sanovat syrjäseutu. Kuolevat kylät. Karkaavat palvelut ja mitä vielä…
Miksi mie kuitenki näen keittiön lasista auringonnousun, joka siivilöityy lumisten puitten läpi. Antaa toivon tällekki päiväle.
Eläinten jäljet hangela mettälenkin varrela ko olen koirien kans punasia poskia mettästämässä. Välilä mettästämmä vähä muutaki!
Retki lasten kans lähimethän. Termoksessa kuumaa kaakauta. Mielikuvituksen ääretön maailma. Hyppykisat pounikossa.
Kirjoittaja on enontekiöläislähtöinen lastenhoitaja ja elämästä nauttija, joka asuu nykyisin perheen ja koiralauman kanssa Kittilän Hanhimaassa.
Mummilan rantasauna, joka rauhottaa myrskysimmänki mielen. Lamphat määkivät joen takana.
Takapihan koivujen välissä oleva pyykinaru, jossa lakanat huojuvat leppeässä kesätuulessa. Syäntä lämmittävä näky. Ryyppään terassilla iltakahvit hiljasuuen vallitessa ja nipistän itteäni.
Naapurit apuna omala pottumaalla, ovat tulhe kaveriksi lapsiperhhele. Kuttuvat vielä mustikkapiirakalle urkon jälkhin. Lapsi löntystää soratien laitaa kumppareissa. Kohtaa maistuu voipottu suussa.
Minun Lappi on (täynnä) elämää luonnossa ja luonnon kans. Siitä nauttien, sitä kunnioittaen ja kestävästi hyödyntäen. Minun Lappi on toisista välittämistä.
Arkista elämää.. ja arki on juhlaa!
Teksti ja kuvat:
Miia Kinisjärvi